Vuosi meni yllättäen taas ja sen kunniaksi tein jälleen tämmösen listan perinteeni mukaisesti myöhässä ja samanlaisella alkutervehdyksellä, kuin joka ikinen muukin vuosi. Tämä vuosi oli itelle viimme vuosiin verrattaessa kaikista vähiten antoisin vuosi musiikin suhteen pitkään pitkään aikaan. En tänä vuonna taipunut kirjoittamaan top 100 sillä syksyllä aloittamani opiskelut vievät omat aikansa, joten tein ihan tämmöisen kivan top 20 parasta levyä/ep:tä vuodelta 2016 listan. Eipä vissii tässäpä ite lista:
20# Cartoon Theory - Planet Geisha
Tänä vuonna ei kyllä tullut paljoakaan hyvää progea mielestäni (tai sitten en ole etsinyt sitä tarpeeksi), mutta tämä levy on kyllä mielestäni mahtava ja itselleni se paras proge levy tänä vuonna. Tässä on suurimmaksi osaksi perus kovaa instrumentaalista progea, mutta siihen on lisättynä ripaus aasialaisia ja elektronisia viboja. Levyllä on myös tykin kovia feattaajia kuten plini ja oma lempparini Davin Maxim Micic, jonka kautti löysinkin tämän bändin. Uutta matskua on tulossa myös vuonna 2017 ja odottelenkin sitä innolla!
Kuuntele
19# Bendik - Fortid
Törmäsin tähän bändiin Jyrockissa viimme vuonna ja ihastuin kyllä heti tän bändi vokalistin lauluääneen ja levyn kuunneltuani iski myös levyn muukin anti. Tykkään myös tosi paljon ruotsin kielestä ja norjan kieli soi minusta melko samalla tavalla, joten tämä on kuin karkkia omille korville. En kyllä hirveesti norjaa osaa joten en lyriikoista voi liikuttua, mutta ite musiikki herättää fiiliksiä sitäkin enemmän!
Kuuntele
18# Räjäyttäjät - Räjä Elektrik Millenium
Räjäyttäjien känärockenrollit totaalisesti sähköistyivät tällä spektaakkelimaisella extravaganzalla (tai ilman massiivista yli hypetystä yksinkertaisesti tällä uudella tuplalevyllä)! Ihan onnistuneestikkin sillä levy on täynnä uudenkuuloisia mahtavia ja kekselijäitä, sekä tosi häröjä biisejä. Tosin siitä ei kyllä ollut epäilystä etteikö Räjäyttäjät olisi tiputtanut mitään muuta kuin priimaa. Kyllähän nämä Nousiaisen tuotokset ovat aina vähemmän tai enemmän kultaa tavannut olemaan eikä tämäkään levy ole poikkeus.
Kuuntele
17# Crystal Castles - Amnesty (I)
Tuntuu ettei moni oikein tuntunut syttyvän tästä uudesta Crystal Castlen levystä, mutta itse uskallan sanoa että mielestäni se on yksi bändin parhaista. Joo onhan se uusi vokalisti aikamoinen bootleg Alice, mutta mielestäni Crystal Castlesin musassa ei ole koskaan ollut laulaja niinkään olennaisessa osassa. Tykkään että tämä on edeltäjiinsä verrattuna huomattavasti yksinkertaisemman ja menevämmän kuuloinen, sekä kokonaisuudessa hyvin yhteneväinen levy. Levy kuulostaa myös yhtä "saatanan riivaamalta", kuin suurinosa tähänkin asti tulleista Crystal Castlesin tuotoksista ja se on tärkeintä!
Kuuntele
16# Dance Gavin Dance - The Mothership
Viimme vuonna ilmestynyt "Instant Gratification" levy oli kyllä kertakaikkisesti kova tapaus ja se sai mut kiinnostuneeksi tästä bändistä oikein kunnolla. Silti jotenkin tuntui vähän siltä, että siitä puuttui "jotain" ja se "jokin" on mielestäni löydetty tällä levyllä. Mielestäni tämä on tarttuvinta, koukuttavinta ja muutenkin hauskinta musaa mitä DGD on tähän mennessä julkaissut. DGD:sen tunnusnomainen "tasapainottelu kaaoksen ja kauneuden välisellä narulla" - äänimaailma on vaan edelleen niin huikeaa kuunneltavaa. Oonkin niin fiiliksissä tästä levystä ja odotankin jo innolla seuraavaa, jospa löytäisivätkin keinon vielä parantaa tästäkin. Sitten mentäis aika övereillä leveleillä jo!
Kuuntele
15# Beats Antique - Shadowbox
Tämän levyn kohdalla sitä tuleekin tajuttua miten sitä musiikki maku onkin vuosien varrella kasvanut pienestä kuplasta jättimäiseksi universumiksi. En olisi ikinä uskonut muutama vuosi sitten että löytäisin jotain näinkin loistavaa musaa kansanmusiikki kategoriasta. Tämä on silti spessu tapaus siinä mielessä että tässä on myös vaikutteita elektronisesta musasta. Niitä tosi on aika hillitysti paria biisiä lukuunottamatta (jotka ovat taas enemmänkin elektronisia biisejä kansanmusa vaikutteilla). Jotenkin voisin uskoa, että tämän tyyppinen kansanmusa voisi olla tulevaisuudessa enemmän suosiossa, jos ei sitten ole jo (en ole seurannut genreä tarpeeksi kauan että olisin tietoinen asiasta). Itse ainakin olisin todella kiinnostunut kuulemaan enemmän tämän tyylistä kansanmusaa!
Kuuntele
14# Waterparks - Double Dare
Pop punk ei oo yhtään semmoinen genre mistä ite olisin vuosien varrella löytänyt mitään poikkeuksellisen kovia levyjä. Tämä levy tosin saattaakin olla varmaan parasta, mitä genre on mulle tarjonnut koskaan (tai ainakin pitkiin pitkiin aikoihin). Tästä tarttuu vaan niin positiivinen vibe ja muutenkin tätä on vain niin hauska kuunnella. Levyn biisit on törkeän koukuttavia ja niiden kertsit tulevat jäämään päähän pitkiksi ajan jatkoiksi aina kun niitä kuuntelee. Tosin levystä löytyy kyllä parit biisit jotka ovat perus "pop punk lyriikka" - cringetriggereitä mistä meikän ei pitäis tykätä. Nekin kuitenkin jää positiivisen habitus aallon alle muutaman kuuntelun jälkeen ja niistä tuleekin jollain oudolla sattumalla kuitenkin tosi hyviä biisejä loppujen lopuksi.
Kuuntele
13# Mars Red Sky - Apex III (Praise For The Burning Soul)
Mars Red Sky on tällä hetkellä ehdottomasti oma lemppari stoner acti ja tämä heidän uusin albumi on aivan mahtava jatke heidän miltei täydelliseen discografiaansa. Levy jatkaa loisto pörinää lisäen äänimaaimaan teatraalisia vaikutteita. Se luo tälle levylle mukavan uniikin soundin luoden ihan erilaisen kokemuksen mitä mikään stoner lätty tähän asti on itselleni tuonut. Tykkään kyllä pirusti siitä, että joka levyllä tämä bändi onnistuu keksimään jotain uutta ja mullistavaa stoner genreen. Mahtavaa miten bändin discografian jokaisella levyllä on toisistaan poikkeavat luonteenpiirteet, sillä se tekee tän bändi levyistä aina niin mielenkiintoisia.
Kuuntele
12# Magrudergrind - II
Tänä vuonna on tullut tosi paljon hyviä grindcore julkaisuja, mutta yksi niistä vain voi olla se paras (spoiler alert: se on tämä!). Tätä saikin odottaa kauan, sillä edellisestä julkaisusta on kulunut jo 6 vuotta. Bändin uusi soundi olikin aluksi pieni pettymys, sillä kun sitä vertaa bändin edelliseen tuotannon soundiin on ero kuin yö ja päivä. Bändin entiset levyt olivat huomattavasti kovempaa ajoa kuin kyseinen levy. Toisaalta tämä kuulostaa tähän mennessä tulleista Magrudergrind levyistä kaikkein teknisimmältä, eikä tästäkään puutu se grindcorelle olennainen agressio. Sitä kyllä tässä silti löytyy ihan yllinkyllin laskemaan pahempia paineita paskan päivän iskiessä.
Kuuntele
11# Stephen - Sincerely
Kuuntelin tämän levyn ensimmäistä kertaa vasta joulukuun lopussa, mutta olin super vakuuttunut tästä, sekä yllättynyt kuinka pirun koukuttava levy tämä olikaan. Stephen sekoittaa mukavasti edm saundiinsa pop, sekä rock vaikutteita. Levy on mukava yhtenäinen kokonaisuus, joka sisältää useita erityylisiä biisejä bilebiiseistä hitaisiin vetoihin. Ja vaikka biisit ovat keskenään mukavan erilaisia, niin jotenkin ne sopivat yhteen nippuun tosi hyvin. Tykkään siitä, että Stephen on panostanut lyriikoihin, sillä tosi moni edm artisti ei niihin satsaa aikaa lainkaan. Miinusta annan kyllä siitä, että levy on tosi lyhyt ja jäin kaipaamaan suuresti lisää. Odotan innolla kyllä mitä Stephenin tulevaisuus pitää sisällään (toivottavasti lisää musaa ja pian)! Siitä olen aivan varma, että tästä jäbästä kuullaan vielä.
Kuuntele
10# Death Grips - Bottomless Pit
Tätä levyä oon kyllä kuunnellu tänä vuonna tosi tosi paljon, mutta silti se on muihin Death Grips julkaisuihin verrattaessa pieni pettymys ainakin itselleni. Positiivisina pointteina sanon, että tykkään siitä kuinka Death Grips kuulostaa tällä levyllä enemmän tarttuvammalta kuin pitkään aikaan, sekä levyltä löytyy pari biisiä, jotka menevät helposti bändin parhaimmistoon. Levyn lyyrikat tosin olivat itselleni se isoin pettymys. Sillä ne alkaa olemaan suuremmaksi osaksi niin kryptistä ja välillä myös jotenkin vain tosi tyhmiä että ne luovat itselleni vähän semmosen tyhjän fiiliksen tästä levystä. Levy myöskin alku hypetyksen jälkeen kului puhki aika nopeaa, eikä sitä ole tullut kuunneltua läheskään yhtä paljon kun muita Death Grips levyjä. Tykkään silti tästä aika kovaa, vaikkakin pikkuvirheitä tämä täynnä onkin.
Kuuntele
9# Khid - Ohi
Justiin kun ajattelin, että Khidillä ei olisi enää mitään mistä parantaa niin tulee Ohi, joka on mielestäni parasta mitä Kridlokk on koskaan työstänyt. Mitä tulee suomiräp skeneen, niin Khid on varmaankin oma lempparini tällä hetkellä tai ainakin se on mielenkiintoisin tämän hetken räp artisti mitä tiiän. Voisi melkein leimata "masterpiece" leiman, joka ikisen tän jäbän levyyn sillä tähän mennes kaikki mitä tältä oon kuullut on ollut täyttä priimaa lyriikoista biitteihin. Ja tällä levyllä on vielä vedetty kaikki ne viimmeisetkin fillerit pois ja jätetty vaan kaikki parhaat biisit samaan mahtavaan kokonaisuuteen.
Kuuntele
8# Mira Luoti - Tunnelivisio
Pmmpn "molemmat puolet" julkaisi tänä vuonna omat huikeat debyyttinsä, joista kuitenkin Luodin levy veti musta selvästi pidemmän korren. Tykkään tästä enemmän, kun tämä on paljon enemmän yhtenäisemmän kuuloinen pakkaus kuin Vesalan levy, joka mielestäni kokonaisuudessaan sekava (ja tietysti tykkään myös biiseistä enemmän). Ainut pieni miinus mikä itselleni tästä levystä tulee mieleen on se, että Arto Tuunelan lyyrinen jälki on liiankin huomattavissa tästä (osasin yhdistää miehen tähän levyyn ilman, että tiesin hänen olleen mukana kirjoittamassa sanoituksia tähän levyyn). Loppujen lopuksi se on kuitenkin pieni miinus, sillä itse musiikki on kuitenkin loistavaa. Ihmettelen suuresti kuinka kaikki hypettää Vesalaa, mutta Luoti ei ole saanut läheskään yhtä paljon kehuja. Se on kyllä sääli, sillä onan tämä nyt yksi kovimmista kotimaisista levyistä mitä vuosi 2016 toi tullessaan!
Kuuntele
7# Sia - This Is Acting
Kun kuulin tän levyn ekaa kertaa musta tuntui ihan siltä, kuin Sia olisi julkaissut kokoelman b-side biisejä. Huomasin kuitenkin pikku hiljaa sen, että mitä enemmän tätä kuuntelin sitä enemmän tästä pidin. Nyt vuoden mentyä huomaankin mielipiteeni tähän levyyn muuttuneen ihan päinvastaiseksi ja olen sitä mieltä, että tämä on paras levy mitä Sialta olen tähän asti kuullut.
Kuuntele
6# Danny Brown - Atrocity Exhibition
Olinkin odotellut tätä jo innolla pitkän aikaa, että Danny julkaisis uutta matskua ja vihdoin tänä vuonna sitä tuli. Tykästyin Dannyn musaan kuullessani Oldin julkaisu aikoinaan ja siitä onkin muodostunut vuosien aikana yksi lemppari räp platoista ikinä. Tämä tosin on taas jotain ihan muuta mitä Old on tai mikään muukaan Dannyn levyistä, joita olen häneltä tähän mennessä kuunnellut. Sillä tämän täytyy olla yksi hullun kurisimman kuuloisista räp levyistä mitä olen kuullut hetkeen. Biitit tällä levyllä on ihan utopisen kuuloisia ja Dannyn lyriikat ovat myös todella fucked up settiä. Ne saa aikaan itsessäni kyllä pientä ahdistusta, kun niitä kuuntelee tarkemmin. Kokonaisuudessaan tää levy on mielestäni tosi rajoja rikkova, mielenkiintoinen, normista poikkeava, sairas, agressiivinen ja kokonaisvaltaisesti häiriintynyt levy, eli juuri semmoista musaa, josta minä outona sekopäänä saan hulluja kiksejä!
Kuuntele
5# Laura Mvula - The Dreaming Room
Törmäsin tähän muiduun flowissa 2016 ja sitä kautta tutustuinkin tähän levyyn. Ensireaktioksi mietin vaan että "wau! tämä on kyllä jotain spesiaalia" ja sitä se mielestäni edelleen on. Tää musa on jotenkin niin raikasta, mahtipontista ja ylipäätään seikkailullisen kuuloista. Itelle tulee tästä myös jotenkin niin hyvä fiilis kun tätä kuuntelee, että tuntuu kuin leijuis ilmassa. Tykkään myös biisien lyriikoista vaikka ovatkin vähän välillä turhan yksinkertaisia ja toistavia, mutta ne tuovat semmoisen fiiliksen miten paskoista ajoistakin selviää. En voi muuta sanoa kun että suosittelen tätä levyä suuresti ja odottelen innolla tulevia julkaisuja.
Kuuntele
4# Kent - Då Som Nu För Alltid
Kent päätti pistää pillit pussiin, mutta julkaisivat vielä tän levyn ns. jäähyväislahjana. Kent oli/on itelle yks tärkeimpiä bändejä, joten oli hieman haikeaa jättää jäähyväiset tälle bändille. Ehdin vielä onneksi nähä bändin kerran livenä syksyllä ja se oli mielestäni vuoden paras keikka. Mitä itse levyyn tulee se on mielestäni tosi hyvä levy ja mielestäni siitä paremmasta päästä kentin tuotannosta. Tässä levyssä ei sinäänsä ole mitään överi spesiaalia viimeiseksi levyksi, vaan sitä taattua Kent laatua ja ehkä ihan hyvä niin. Niin se on että kaikki loppuu ajallaan, mutta onneksi Kent ehti julkaista kuitenkin ihan mukavan määrän levyjä, joita voi fiilistellä ihan koska siltä vain tuntuu.
Kuuntele
3# Clipping - Splendor & Misery
Experimental hip hop on ollut itselleni viimme vuosina semmoinen genre, joka on kiinnostanut kovasti ja Clipping on mielestäni kyseisen genren mielenkiintoisin porukka. Vuosien varrella Clipping on tehnyt pari levyä, joista ensimmäinen oli kaaoottista noise räppiä ja viimme levy oli taas tosi innovatiivista ja experimentaalista musaa (käyttäen biiteissä esimerkiksi herätyskellon ääniä), joten olin tosi innoissani jo siitä, että mitähän porukka oli saanut aikaiseksi tällä uudella levyllä. Lyhykäisyydessään tällä kertaa Clipping teki scifipohjaisen konseptialbumin, joka kertoo avaruusmatkailijasta joka päätyy avaruusalukseen orjaksi. Ja luoja kuinka mahtavaa musaa tämä onkaan! Äänimaailma tässä on aivan mahtava! Niinkin mahtava, että siihen voi vaan upota täysin ja siitä jos jostain minä pidän levyissä tosi paljon. Daveed Diggs on myös mielestäni tämän hetken yksi omia lemppari räppäreitä. Harvat räppärit saa ihon kylmille väreille pelkästään sillä, kun kuulee heidän äänensä. Daveed on ehdottomasti yks niistä joilla tämä onnistuu. Clipping on itelle täydellinen combo, jossa yhdistyy mahtava räpskilli mahtavaan produktionioon. Ja jos saisin jotain toivoo niin toivon vaan että nää tekis musaa ikuisesti!
Kuuntele
2# King Gizzard & The Lizard Wizard - Nonagon Infinity
Ikuisuus, kasarinostalgia ja apokalypsi ovat kolme sanaa, jotka minulle kuvaavat tätä levyä kaikista parhaiten. Tässä levyssä on jotenkin semmonen hullu vetovoima itseeni, että aina kun pistän tämän soimaan en halua lopettaa tän kuuntelemista ikinä. Ja ei mun välttämättä tarviskaan sillä tämä levy on yksi ikuinen looppi, jota voi kuunnella vaikka ikuisesti jos siltä tuntuu. Jos tämän vuoden levyistä minun pitäisi valita yksi ainut levy minkä ottaisin mukaan pitkälle auto matkalle olisi se ehdottomasti tämä.
Kuuntele
1# Sara - Solus
Yllätti pikkusen, että ensimmäinen kertaa moneen vuoteen löytyi oma vuoden levy kotimaasta. En edes mieltänyt sitä niinkään vuoden levynä, kun aloin tehdä tätä listaa kunnes heräsin siihen todellisuuteen, että olen luukuttanut tätä levyä aivan törkeän paljon. Ehdottomasti eniten tänä vuonna, enkä tunnu saavani siitä vieläkään tarpeekseni. Tuntuu siltä että mitä enemmän tätä kuuntelen niin sitä enemmän siitä pidän. Jotenkin tämä levy tuntuu samaan aikaan tosi basiciltä, mutta samalla myös joltain todella erilaiselta, uudelta ja hiukan futuristiselta. Se mikä itseeni silti vetää eniten puoleensa tässä albumissa ovat lyriikat, sillä ne on varmaankin parasta mitä itse olen kuullut pitkään aikaan. ja vaikka aluksi en tykännyt yhtään Joen laulu tavasta niin monen kuuntelun jälkeen olen sitä mieltä, että se sopii täydellisesti tähän levyyn. Se luo tähän levyyn semmoisen uniikin persoonallisuuden, joka erottuu joukosta ja se on aina hyvä juttu. Eli jos kaikista tän listan levyistä jotain levyä tänään haluaisit testata, niin testaa tämä! Lupaan että et tule pettymään!
Kuuntele
Tein vielä tämmöisen havainnoillistavan kuvan tähän loppuun, jossa on sitten se top 100:
Tuntuu ettei moni oikein tuntunut syttyvän tästä uudesta Crystal Castlen levystä, mutta itse uskallan sanoa että mielestäni se on yksi bändin parhaista. Joo onhan se uusi vokalisti aikamoinen bootleg Alice, mutta mielestäni Crystal Castlesin musassa ei ole koskaan ollut laulaja niinkään olennaisessa osassa. Tykkään että tämä on edeltäjiinsä verrattuna huomattavasti yksinkertaisemman ja menevämmän kuuloinen, sekä kokonaisuudessa hyvin yhteneväinen levy. Levy kuulostaa myös yhtä "saatanan riivaamalta", kuin suurinosa tähänkin asti tulleista Crystal Castlesin tuotoksista ja se on tärkeintä!
Olinkin odotellut tätä jo innolla pitkän aikaa, että Danny julkaisis uutta matskua ja vihdoin tänä vuonna sitä tuli. Tykästyin Dannyn musaan kuullessani Oldin julkaisu aikoinaan ja siitä onkin muodostunut vuosien aikana yksi lemppari räp platoista ikinä. Tämä tosin on taas jotain ihan muuta mitä Old on tai mikään muukaan Dannyn levyistä, joita olen häneltä tähän mennessä kuunnellut. Sillä tämän täytyy olla yksi hullun kurisimman kuuloisista räp levyistä mitä olen kuullut hetkeen. Biitit tällä levyllä on ihan utopisen kuuloisia ja Dannyn lyriikat ovat myös todella fucked up settiä. Ne saa aikaan itsessäni kyllä pientä ahdistusta, kun niitä kuuntelee tarkemmin. Kokonaisuudessaan tää levy on mielestäni tosi rajoja rikkova, mielenkiintoinen, normista poikkeava, sairas, agressiivinen ja kokonaisvaltaisesti häiriintynyt levy, eli juuri semmoista musaa, josta minä outona sekopäänä saan hulluja kiksejä!
