maanantai 5. helmikuuta 2018

2017 Musavuosi - Top 20 levyt

Kuluva (tai no nyt jo pitkälle menneeksi jäänyt) vuosi on ollut tänä vuonna vaihteeksi mielestä uskomattoman hyvääkin musaa täynnä. Joten aattelin taas herätellä tätä blogia perinteen vuoksi ja lyödä taas yhden musiikin täyteisen vuoden historian kirjoihin omasta näkökulmastani. Tässäpä top 20 lista levyistä, jotka herätti mussa fiiliksiä vuonna 2017 sekä muita musa aiheisia listoja sitten vielä loppuun:

20# Elsiane - Death of the Artist 


Törmäsin tähän jalokiveen vuoden viimme hetkillä, enkä ole ehtinyt paneutumaan levyn saloihin kovinkaan paljoa. Tässä on kuitenkin mukavan melankolian ja pimeyden täyteinen pakkaus, jonka äänimaailma on hyvin orkestroidun kuuloista, myös pienellä ripauksella trip hop saundiin taittuvaa musaa. Jonka kruunaa hyvin omaperäinen ja kaunis lauluääni, joka vetää vertaistaan. Samankaltaista mielestäni itselleen eduksi erottuvaa pakkausta saakin sitten taas etsimällä etsiä.    

Kuuntele



19# Ibibio Sound Machine - Uyai


Näin tämän orkesterin Flowissa tänä vuonna ~ oli kieltämättä ihan hyvä keikka. Tämän jälkeen kuitenkin aloin tykittelemään tätä levyä aika huolella, koska se kuulosti livenä niin hullun energiselta musalta. Tässä on tosi paljon vaikutteita afrikkalaisesta musiikista, sekä viitteitä mm 70 luvun funkkiin, souliin ja discoon. Laulaja on nigerialais syntyinen ja laulaa suurimman osan biiseistä Ibibion kielellä, joka vaati aluksi hieman totuttelua itseltänikin. Levy on kuitenkin täynnä hyvin sävellettyä ja menevää tanssimusaa, mikä ei jätä kylmäksi tanssilattialla.

Kuuntele


18# Savant - Jester


Mainstream dubstep/brostep/whateverstep on jo aika kuollut juttu vuonna 2017. Se on kuitenkin jäänyt 2010 luvun alun mainstream buumin jälkeen interwebsien pimeälle puolelle kummittelemaan. Ite löydän itseni nauttimasta Savantin musiikista vielä tänäkin vuonna uuden levyn parista, vaikkakin genre on aikalailla jo omalta osalta kuunneltu täysin puhki jo 2-3 vuotta sitten. Vaikkakin tämä levy mielestäni hukkuu aika hyvin Savantin massiiviseen levy kokoelmaan, koen silti levyn hyvin addiktivoivaksi ja hyväksi yhtenäiseksi ruhjonnaksi. Olen aina kokenut pientä paloa Savantin pelimusamaiseen otteeseen musiikissa, sekä myös kaikki "nörttijutut" kiinnostelee aina. Siksipä varmaan tämä musa on vaan yksikertaisesti kova juttu just mulle!


17# Temples - Volcano


"Certainty" on ehdottomasti yksi parhaista, jollei paras biisi mitä olen tänä vuonna kuullut. Sitä tulikin yhdessä vaiheessa kuunneltua non stoppina repeatillä ja meinasin jäädä jumittamaan pelkästään siihen biisiin tutustumatta itse levyyn. Levyltä löytyy kuitenkin myös muitakin kovia, vähän kovempia ja ei niin kovia, mut silti aika kovia biisejä. Kokonaisuudessaan tämä kokemus musiikin muodossa luo minussa isosti lempeitä ja oikkuvia mielikuvia, jotka on hienosti materialisoitunut albumin muotoon. Vaikkakin levy on saanut paljon vertailuja Tame Impalaan näen silti levyn erottuvan edukseen erilaisena, omaperäisenä yksilönä, jossa soundimaailma vaan on mielestäni vähän samankaltainen.


16# Organized Chaos - Divulgence


Oma metallin kuuntelu vaan vuosi vuodelta vähenee (tai ainakin siltä tuntuu), mutta uutta progea kyllä tulee silti kuunneltua sopivan tiuhaan tahtiin. Tässäpä siis aika perus levyllinen hyvin kirjoitettua ja sovitettua proge musiikkia, joka ei sinäänsä omasta mielestäni tuo mitään uutta pöydälle. Se osaa vain tehdä kaikki asiat hyvin ja tuoda esiin niitä ominaisuuksia mistä itse tykkään proge musiikissa. Tämä kuullostaa minusta omalla kaukaisella tavallaan siltä kun yhdistäisi Devin Townsendin tuotantoa Hakenin uuden levyn vanhan progen tunnelmaan. Vaikkakin Tämä julkaistiin vasta joulukuun puolella, on tämä ollut kovassa kuuntelussa heti julkaisusta lähtien.

Kuuntele


15# Reino Nordin - Antaudun


Ehdottamasti mainstreamein levy mitä tänä vuonna on tullut tykiteltyä. Reinolla on jotenkin hyvä taito kuulostamaan tällä levyllä tosi kaupalliselta, mutta pitämään lyyrisen tason mielestäni hyvillä leveleillä. Tässä on semmonen hyvä balanssi ns. mainstream pop kliseiden ja hipster cool factorin välissä. Eikä missään vaiheessa iske mitään suurta cringeilyä (ei itseasiassa cringeilytä lainkaan), vaikka musiikki kuulostaa tosi kaupalliselta. Uskonkin että Reinon tulevaisuus näyttää kirkkaalta ja että tästä jäbästä saattaa tulla vielä jotain isompaakin.





14# Igorrr - Savage Sinusoid


Sille, joka tykkää raskaamman puoleisesta metalli musasta ja joka, ei ole koskaan kuullu tän jäbän musasta ~ "you're in for a treat". Igorrr yhdistelee musassaan mm. breakcorea, raskasta metalli, kekselijäitä juttuja ja mielisairasta / mielipuolista kaaosta. Jos joku on kuunnellut mm. The Algorithmiä, niin tämä on hiukan samantapaista musiikkia, mutta hullumpaa ja orgaanisempaa. Olinkin ihmettellyt tämän jäbän pitkä aikaista hiljaiseloa, mutta pitkä odotus palkitaan. Sillä tässä täytyy olla Igorrrin tämän hetkisestä tuotannosta, se kirkkain jalokivi (tai mielisairaalan hulluin potilas paremmin sanottuna). Jos tykkäät kieroutuneesta musasta on tämä kuuntelu kokemuksen väärti. Etkä aikaasi muutenkaan hukkaan heitä, vaikka tätä kokeiletkin. Siitä menen takuuseen! 

13# Poppy - Poppy.Computer


Poppy tunnetaan youtubessa omista hyvin "hypnoottisista" videoistaan, mutta hän on duunannut nyt myöskin omaa musaa. Viimme vuonna poppy julkaisi mm ambient levyn, joka ei mielestäni ollut kovin ihmeellinen. Poppy.Computer se sijaan on mielestäni todella mukaansa tempaava ja energinen positiivinen yllätys pop musiikin muodossa, joka toi Poppyn vihdoin minunkin tietoisuuteen. Vaikkakin tämä on tosi yksinkertainen levy (välillä liiankin yksinkertainen), niin löytyy tästä mukavasti söpöyttä, absurdia outoutta ja pieniä määriä viattomuutta. Sekä tämä on myös uskomattoman iskevä levy ja tähän on helppo jäädä koukkuun. Myöskin kertsit on mielestäni monesti oikeinkin koukuttavia ja ne jäävätkin helposti päähän soimaan pitkiksi ajoiksi. Harvemmin sitä löytyy "tube scenestä" näin hyvää musaa, joten isot peukut!

12# The Chain Gang of 1974 - Felt


Yhden miehen indietronica projekti tyhmällä nimellä is back. Törmäsin tähän artistiin pari vuotta takaperin julkaistulla "Daydream Forever" albumin kautta ja huomasin jo silloin, että tällä tyypillä on hullut potenttiaalit. Vaikkakin se levy oli hiukan sekava niin oli se myös todella koukuttavaa indie musaa. Tämä levy sen sijaan on huomattavasti enemmän soitin voittoisemman kuuloinen, vaikkakin elektroniset vibat paistaa myös tästä läpi.  Vaikka levy on hieman indie kliseinen ovat silti Biisit kuitenkin hyvin kirjoitettuja. Levy on täynnä palavaa tunnetta ja sen biisit jäävät soimaan päähän pitkiksi ajoiksi, eikä se haittaa.

Kuuntele




11# Carbon Based Lifeforms - Derelicts


Talvisten ja pimeiden iltakävelyiden ideoita ja inspiraatiota tuottava polttoaine. Olen jotenkin oppinut arvostamaan viimmeisen vuoden aikana enemmän ja enemmän ambient musaa. Varsinkin Carbon Based Lifeforms on hiljattain ollut itselläni teho soitossa pitkän aikaa. Tykkään Carbon Based Lifeformssin tavasta tuoda ns  enemmän melodioita, ripauksen psykedeliaa, sekä bassoa mukaan ambienttiinsa. CBL:n oma uniikki äänimaailmansa yksinkertaisesti siis kiehtoo minua paljon. Vaikka tämä levy ei itselleni ole CBL:n parhaimmistoa niin on se silti minusta omalainen tapauksensa bändin discografiassa. Tämän parissa on tultu pohdiskeltua asioita, ihmeteltyä maailmaa ja rentouduttua kun tilanne sitä on vaatinut. Se on myös loisto musaa pistää päälle kun haluaa vähän tausta hulinaa, mutta myöskin ihan keskittyvään musa kuuntelu tarkoituksiin se toimii loistavasti.

Kuuntele


10# Kairon; Irse - Ruination


Kaustiselta lähtöisin oleva Kairon; Irse julkaisi vuonna 2014 Ujubasujuban, joka oli ehdottomasti itselleni kyseisen vuoden paras kotimainen albumi. Kairon; Irsen hyvin omaperäinen soundinsa vei mukanaan psykedeelisiin pyörteisiin ~ toiselle planeettalle. Odotukset olivat siis läheskin yhtä kovat kun teini-ikäisen meitsin tulevaisuuden suunnitelmat ("kyllä musta vielä tulee jotain isoa"). Sanoisinkin että bändi onnistui hyvin toteuttamaan odotukseni toteen. Kairon vei tällä levyllä soundinsa enemmän vanhaan progeen, pitämällä kuitenkin bändin omalaatuisesta saundistaan kiinni. Yhdistelmä kuulostaakin maagiselta, omalaatuiseltaan, majesteettiselta, ja vain Kairon; Irse voi saada jotain tämmöistä musaa aikaan. Bändi kuulostaa livenä vielä uskomattomasti paremmalta kuin levyllä. Joten suosittelenkin käymään kattomassa bändin live esitystä, jos siihen koskaan tulee mahdollisuus!





9# Kendrick Lamar - DAMN


Tätä on tullut kyllä kuunneltua alku hypen jälkeen hyvin vähän kun ajattelee näin jälki käteen viimme vuotta. Levy äänimaailmaltaan ei ole läheskään yhtä compleksi tai kiehtova, kun mestarin edelliset tuotokset. Levy sen sijaan kuulostaa enemmän mainstream tason tuotannolta, vaikkakin Kendrick lyyrinen taito on tietenkin omaa luokkaansa. En nää niinkään tätä levyä pettymyksenä mutta en myöskään onnistumisena. Myönnettävä on silti, että ei tämä pääse läheskään samoihin sfääreihin omasta mielestäni kun "TPAB" ja "Good Kid Maad Cityn". Silti Kendrick ei koskaan petä ja tämä on silti vuoden yksi parhaista hip hop levyistä.

Kuuntele



8# Infected Mushroom - Return to the Sauce


"Infected Mushroom palaa tällä levyllä juurilleen, siihen soundiin jolla he aikoinaan nousivat pinnalle kaikkien tietoisuuteen". Tai ainakin niin bändi itse sen markkinoisi, mutta todellisuus mielestäni on toinen. Itse näen enemmänkin levyn olevan ns. Infected Mushroomin nykyajan soundia hiukan trancemaisella otteella. Tämä levy on kuitenkin kaikkein lähempänä sitä vanhaa soundia, kuin vertaa esim. kaikkiin 2010-luvulla julkaistuihin Infectedin levyihin. Kuvailisin tätä levyä myös ehdottomasti jumittavimpana tapauksena Infected Mushroomin discografiassa (tai ainakin mitä olen itse tähän asti kuullut näiltä). IM on siinä mielessä hieno bändi, kun levy levyltä he onnistuvat uudistamaan saundiaan merkittävästi, kuitenkin pitämällä bändille ominaisista piirteistään kiinni. Melkeinpä joka kerta ovat myöskin mielestäni onnistunut tehtävässä erittäin hyvin! Sillä en muista kuulleeni näiltä kovin montaa levyä, mistä en olisi pitänyt. Tämä oli myös ensimmäinen levy (vuonna 2017 julkaistu) minkä kuuntelin vuonna 2017 ja se on myös levy mitä kuuntelin viimmeisenä kun vuosi vaihtui vuoteen 2018. Hienosti vuosi siis päättyi siitä mistä alkoi!

Kuuntele


7# Fever Ray - Plunge


Kuulin että kyseinen artisti olisi tulossa keikalle The Circukseen keikalle, joten aattelin ottaa siitä selvää. Fever Ray ei ollutkaan itselleni tuttu nimi entuudestaan, joten tämän levyn kuultuani olin vähintäänkin mindblown. Nopeasti koukuttuin ja ihastuin levyn experimentaalisella otteella tehtyyn futuristiseen äänimaailmaan, joka vetää vertaistaan. Jos kuvailisin levyä itse omin sanoin, niin se on jonkinlainen oksettava obsessio, jota ei ole hävettävää sanoa julkisesti. Rakastan hullun lailla Karinin lauluääni ~ se on jotenkin hyvin intensiivinen, arka, omaperäinen ja hyvin hypnoottinen. Lyriikallinen anti on myöskin kaikessa "roskaisuudessa" hyvin söpöä ja tosi kinkyä kamaa. Ehdottomasti vuoden yksi parhaista uusista löydöistä ~ suosittelen lämmöllä! 

6# Pariisin Kevät - Kuume


Mitä tulee suomen mainstream skeneen, niin Pariisin Kevät on ollut varmaankin lemppari bändi kyseisestä skenestä ties kuinka monta vuotta. Arton käden jälki lyriikoissa, loistava lauluääni ja säveltämis taito on vain musta ihan eri luokkaa mitä muilla. Levy levyn jälkeen Pk herättää mussa enemmän tunteita, kun mikään muu suomibändi tällä hetkellä. Viimme levy tosin oli itselleni jokseenkin pettymys ja mietinkin alkaako alamäki tästä Pariisin Kevään suhteen omalta osaltani. Yllätyin kuitenkin siitä miten tämä levy onnistuikin huomattavasti paremmin tehtävässään mitä olisin PKlta ikinä odottanut vuonna 2017. Mielestäni tämä on ehdottomasti Pariisin Kevään yksi parhaista levyistä tähän päivään (jos ei jopa paras). Tämä levy kuulostaa ihan Pariisin Kevään "ekstaasi" levyltä, sillä se on mielestäni entistä enemmän yltiö positiivinen (myös jotenkin niissäkin hetkissä kun ei pitäisi olla), onnellinen ja täynnä rakkautta. Hassua miten tämä levy ei hirveästi uusille vesille mene, mutta silti tuntuu tätä kuunnellessani ihan siltä kun olisi tutustunut bändiin ekan kerran. Tällä levyllä Pariisin Keväästä heijastuu jonkin moinen uudellainen palo tehä musaa ja toivoisin vaan niin kovaa, että tämä palo heijastuisi PKn live keikkoihinkin (mieleestäni viimme aikoina pksta on tullut harvinaisen tylsä live bändi). Loisto suoritussanon minä ja jään innolla odottamaan jälleen uutta loisto levyä!

Kuuntele

5# Jaakko Aukusti - Mountain


Näin talven keskellä tulee välillä hirveä ikävä villejä kesäöitä, sekä aurinkoisia / lämpimiä kesä päiviä. Tämä levy heittää mut juuri niihin kesäisiin fiiliksiin ja muistoihin mitä nimenomaan viimme kesä toi tullessaan. Itselleni tämä on ollut myös varmaankin vuoden addiktoivin levy ~ yksi niistä harvoista levyistä mitä on jaksanut kuunnella vuoden aikana montakin kertaa putkeen. Jos voisin kuvailla tätä levyä leffagenreinä niin tämä on ehdottomasti seikkailu / action, jossa tietysti mukana paljon draamaa. Taasen jos kuvailisin tätä yhdellä adjektiivilla olisi se PIRTEÄ, sillä tämä levy voisi helposti korvata kehokoneistoni kofeiinin tarpeeni musiikin energisyydellä. Jos taas ilman mitään rajoituksia voisin hypettää tätä levyä niin sanoisin, että tämä on ehdottomasti itselleni vuoden 2017 paras kotimainen levy. 



4# Mew - Visuals


Visuals on minusta levynä jotenkin mystiikkaa täynnä oleva, se on valoa tuottava lyhty keskellä pimeää fantasia maailmaa (näin myös varmaan bändi itse sen kokee musavideoista päätellen). Peruspiirteittäin tämä on myös perus Mewiä, vaikkakin koen että levy on jokseenkin pienieleinen. Otti jälleen oman aikansa ennenkö pääsin tämän levyn aalto pituudelle, mutta oli sitäkin antoisampaa kun levy vihdoin avautui itsellenikin. Ero Mewin viimmeisimpään "+-" levyyn on mielestäni huikea. Se kun meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, ihan vaan koska se oli levynä yksinkertainen ja liian helposti avautuva. Tämän levyn uskon taas jäävän itselleni yhdeksi mewin hienoimmista tekeleistä ja näen itseni kuuntelemassa tätä levyä vielä pitkään tulevaisuuteen.  

3# David Maxim Micic - Who Bit The Moon


Top 3 järjestäminen paremmuus järjestykseen oli tänä vuonna hyvin vaikeaa, sillä kaikki 3 olivat omalla tavallaan itselleni tärkeitä julkaisuja. Pitkällisen mietinnän ja hampaiden narskuttelun jälkeen päädyin kuitenkin pistämään juuri tämän kolmannella sijalle. David Maxim Micic on niistä yksistä harvoista artisteista, joka onnistuu vuosi vuodelta tekemään itsestäni vuoden kovimman levyn. Levy levyltä ne myöskin vain tuntuvat iskevän aina kovemmin ja kovemmin. Hullua ajatella ottaen huomioon miten nopeasti oma musiikki maku / kiinnostus vuosien varrella vaihtelee. David Maxim Micicin musiikissa vallitseva viattomuus, kekselijäisyys ja kaipuun tunne lapsuuteen iskee itseeni niin vahvasti joka kerta, että olen jokaisen uuden julkaisun jäljiltä aivan sanaton. Täytyykö tässä sanoa muuta kuin että: tää jäbä teki taas mielestäni täydellisen levyn?? En usko että tarvitsee!

Kuuntele


2# Shpongle - Codex VI 


Mitä tulee Psykedeeliaan, on olemassa vain yksi Simon Posford! Noin pari vuotta sitten otin asiakseni ottaa kyseisestä artistista selvää ja nopeasti olinkin koukuttunut jäbän hyvin komplexeihin ja moni ulotteisiin äänimaailmoihin. Innostuin siitä niin nopeasti että päätin lähteä päivän varoitusajalla Tukholmaan katsomaan maisterin keikkaa ~ sanomattakin selvää etten ollut pettynyt! Kyseisellä keikalla kuulinkin näitä uuden levyn biisejä ja ne kuulostivat silloin jo yhtä hyviltä miltä ne kuulostavat itse lopullisella teoksella. Sanoisin että tämä on mielestäni ehkäpä helpoimman kuuloista Shponglea tähän päivään. Suurimmassa osassa biiseistä tuntuu olevan niin sanottu "vahva pohja melodia", joka kaikuu koko biisin ajan siihen lisäten muita moniulotteisia saundeja. Tuttuun tapaan tältäkin levyltä löytää silti jokaisella kuuntelu kerralla lisää mielenkiintoisia piirteitä musiikista, jotka päräyttävät kuuntelu kokemuksen uusille leveleille. Vaikkakin tämä ei tuo niin paljon uutta pöytään kuten moni muu Shponglen levy on tämä silti itselleni yksi jäbylin kovimmista kiekoista!


1# Brockhampton - Saturation Trilogy 


Huijaan vähän pistämällä 3 erikseen julkaistua levyä samaan, mutta nämä kolme levyä ovat olleet kokonaisuudessaan mun 2017. Vaikkakin top 3 oli vaikea pistää järjestykseen oli kuitenkin paras levy loppujen lopuksi loogisesti helppo valita. Sillä mikään muu ei ole viihdyttänyt läheskään mua tänä vuonna niin paljoa kun tämän porukan karisma, musiikki ja etenkin musavideot. Sinkku sinkun jälkeen Brockhampton on iskenyt itselleen taatun paikan kriitikoiden tämän vuoden mielenkiintoisimman hip hop tulokkaan paikan. Täyttä tykitystä ollut viimmeinen puoli vuotta sanon minä ja parasta vielä, että nää jäbät aikovat tykittää uutta musaa myös vuonna 2018. Keikka Flowissa häämöttää ja lupaus siitä että vuodesta 2018 tulee myös varmasti kova vuosi.

Ja Jos joku kuitenkin vielä jäi miettimään miten minä ränkkäisin nämä 3 mahtavaa levykäistä niin: Saturation II > Saturation I > Saturation III.

Kuuntele


------------------------------------------------------------------------------------------


Vuoden kovimmat ept:

1. Death Grips - Steroids
2. Operentzia - Nescillator 

3. Jakub Zytecki - Feather Bed4. Puppet – Life Overseas
5. Floor Baba – Dirt Bird
6. Counterstrike – Abnormal levels of agression
7. Jakub Zytecki – Ladder Head
8. Kauriinmetsästäjät – Mä Huudan
9. Danny L Harle - 1ul
10. Alice Glass – Alice Glass

Vuoden Kovimmat keikat:


Top 10 Keikat:

1. Aphex Twin @ Flow 2017
2. Shpongle & Hallucinogen @ The Circus 8.12
3. Death Grips @ Flow 2017
4. Virta @ Temppeliaukion kirkko 8.11
5. Kairon; Irse @ Live on mars: Rytmikorjaamo 3.2 
6. Frank Ocean @ Flow 2017
7. Infected Mushroom @ Pakkahuone 21.1
8. 
Anathema @ The Circus 9.11
9. Leprous @ Rytmikorjaamo 1.3
10. Raised Fist @ Nummirock 2017

Top 10 biisit:

1. Perfume Genius - Slip Away
2. David Maxim Micic - 687 Days
3. Mew - Twist Quest
4. Pariisin Kevät - Kuu Katoaa
5. FKJ & Masego - Tadow
6. Shpongle - Herr Gringleflapper's Secret Stash Box
7. Brockhampton - Junky
8. Clarence Clarity - Naysayer Godslayer
9. Tyler The Creator - See You Again
10. Jaakko Aukusti - Moon tower

100 parasta julkaisua: