Enslavedillä on mukava omalaatuinen saundi, joka sai mut koukkuun heti. Ne ujuttaa yhteen mukavasti vaikutteita viikinkibläkkiksestä ja progemetalista. Vaikka levy nojaa enemmän progeen, niin mitään fiilistelyjä tai kikkailuja on turha odottaa tältä levyltä. Sillä levyn sisältö on suoraviivaista turpaan vetoa alusta loppuun. Vaikka biisit on hyvin kirjoitettuja ja vitun kovaa kamaa niin itelle välillä tulee semmoinen fiilis, että levy junnaa paikalla ja Se jos joku koituu tämän levyn isoimmaksi heikkoudeksi.
49# A$AP Rocky - At.Long.Last.A$AP
Jättää vähän saman fiiliksen, kun Rockyn edellinen levy siinä suhteessa, että tää on vitun iso kasa vitun mahtavia, ihan kivoja, heikkoja ja mitäänsanomattomia biisejä. Levy on kuitenkin enemmän voiton puolella mutta silti parannettavaa vielä olis.48# Action Bronson - Mr. Wonderful
Ehdottomasti vuoden eniten murica painotteisin lätty mitä oon kuullut. Bronsoni heittää tällä levyllä niin vitusti härskiä fättis redneck isänmaallista läppää, että kansitaiteeksikin olis ihan hyvin pistää amerikan lipun, koska se mikä tästä tulee muutenkin ensimmäisenä mielee. Ei sillä bronsonin räpit on kuitenkin viihdyttävää kuunneltavaa, mutta mun mielestä levyn instrut on ne, jotka ottavat kakun levyn valopilkkuna. Bronson käyttää paljon blues, jazz, country ja classic rock pohjaisia biittejä, jotka rokkaa ihan vitusti. Ja jos pitäis valita vuoden biisi, joka saa mut sisäisesti edes vähän haluamaan olla amerikan kansalainen niin se olis Easy mudafakin Rider. Siinä on vittu fiilistä perkele!
47# The i.l.y's - I've Always Been Good At True Love
Death Gripsin Flatlanderin ja Zach Hillin sivuprojekti, jota kuvailisin futuristisena experimental retarded garage punkina. Tosi mystinen saundi tällä levyllä ja lyriikat myös aika satunnaisia. Myös suurinosa biiseistä on tosi tarttuvia ja jää soimaan päähän välillä ikuisuuksiksi. En silti tiiä onko tämä mikään maata mullistava levy alku hehkutuksen jälkeen, vaikka mukavasti normista poikkeava ainakin josei muuta.
46# Myrkur - M
Musta tosi mielenkiintoinen juttu, että indie pop bändissä laulava Amelie Bruun yhtäkkiä sai idean alata duunaamaan kaikista maailman genreistä just black metallia ja onnistui musta siinä vitun hyvin. Tässä on ehdottomasti ihan omanlaisensa fiiliksensä verrattuna mihinkään muuhun black metal levyyn mitä olen kuunnellut tänä vuonna. Paljon kirkkokuoro maisia vokaali suorituksi, runsaasti folkahtavia elementtejä sekä aivan mahtava atmosfääri. Jos black metallia pitäisi siis lähteä kaupallistamaan, niin tämä on varmaan kaikkein lähempänä kaupallista bläkkistä mitä oon koskaan kuullut!
45# While She Sleeps - Brainwashed
Ehdottomasti vuoden kovin, iskevin, rajuin, mahtavin, tarttuvin, toimivin, murskaavin, räjäyttävin ja ylipäätänsä parhain metalcore lätty mitä vuosi mulle toi tullessaan.
44# High on Fire - Luminiferous
Kuulostaa mun korvaan siltä niin kuin Mastodon ois alkanut tekemään sludgee. Siispä jos etsit musiikkiisi raskaita riffejä, mahtavia koukkuja ja helvetillisen uskomattomaa kitarasooloilua niin tää levy on sulle. Tämän tahtiin nimittäin kelpaa ilmakitaroida ja koipirummuttaa.
43# Shamir - Ratchet
Jos tällä levyllä ei saa bileitä pystyyn, niin ei sit millään! Aivan uskomattoman reivattavat ja hieman omalaatuiset biitit tässä levyssä puhumattakaan Shamirin äänestä, joka antaa tälle levylle niin rennon fiiliksen. Shamiri osaa myös kirjoittaa koukuttavia sanoituksia, jotka jäävät soimaan päähän pitkäksi aikaa ja se on aina jees.
42# Lianne La Havas - Blood
Tätä levyä kuuntelisin mieluiten illalla, kuoharin kanssa parvekkeella tziigailessa jonkun suurkaupungin yöelämää. Vielä kun olisi siihen kämppään suurkaupungissa varaa, niin olis kaikki perfect, mutta kyl mä tyydyn näihin tärkeimpiin hyvään viiniin ja tähän uskomattoman smoothiin levyyn.
41# Björk - Vulnicura
Björk on viimme levyillä yrittänyt vähän kaikenlaista uutta (suhteellisen kohtalaisella menestyksellä), mutta nyt vihdoin Björk palaa takaisin aikaisemman tuotantonsa äänimaailmoihin. Itse en ole niin suuri Björk fani silti olen löytänyt jokaisesta kuulemastani hänen projektistaan edes jotain pientä mielenkintoista. Sekä olen varmaan ainut maailmassa, jonka mielestä edellinen Biophilia on Björkin yksi parhaista. Myös tämä on hiljoitellen kasvanut itselle vuoden aikana yhdeksi omista Björkin lemppareista. Täytyy myös nostaa hattua tän levyn koville tuottajille (Arca ja Haxan Cloak), jotka on jättänyt myös omat jälkensä tän levyn äänimaailmaan kaikin puolin positiivisella tavalla.
40# Pond - Man It Feels Like Space Again
Pond tuo taas pöydälle uuden levyllisen loistavaa psykedeeli rockkia, sekä mielestäni yhden parhaimmista levyistääbtähän mennessä.
39# Vince Staples - Summertime '06
En ihan odottanut, että Vince Staples olisi debyytti levynään koittanut julkaista 2 osaista tunnin mittaista kiekkoa ja vielä onnistunuisi tekemään siitä mielenkiintoisenkin vielä. Musta kun Vince ei oo niitä kaikkein karismaattisen kuloisempia räppeitä maan päällä. Onneks Vince lyö mun ennakkoluulot rikki ja julkaisi yhden vuoden synkimmistä ja kovimmista gangtaräp kokonaisuuksista. Kiitti vitusti Vince!
38# Deafheaven - New Bermuda
Musta Deafheaven on vaan vitun mahtava bändi, joka on myös löytänyt sopivan keskipisteen raskaan ja kauniin musiikin välistä. Deafheaven on vaan mielestäni mielenkiintoisimmista nimistä mitä black metalliin tulee tällä hetkellä ja tässä on taas yksi syy miksi asia on näin.
37# Death Grips - Fashion Week
Levyllinen Death Gripsin instrumenttejä! Ei ehkä mitään super ihmeellistä muille, mutta itelle suurena Death Grips fanipoikana tää on vitun kovaa kamaa. Riden poissaolo jättää vähän kyllä onton fiiliksen, mutta on nää musta silti ihan vitun kovia instruja.
36# Adele - 25
Ennen tätä en tiennyt Adelesta muuta kun järkyttävän skyfallin teema biisin, josta en pitänyt lainkaan. Odotukseni siis tätä kohtaa oli aika heikot suoraan sanottuna, mut olinkin yllättynyt mitä sain. Tästä on tullut itselleni pikaisesti pienimuotoinen riippuvuus saada kuulla tää levy uudestaan ja uudestaan. On tää kyllä pirun kova levy, vaikka överihehkutettu onkin.
35# The Tallest Man on Earth - Dark Bird Is Home
Tällä jäbällä edelleen on aivan mahtava lauluääni ja laulutyyli, sekä myös taito tehdä koskettavia biisiä ja lyriikoita. Tällä levyllä tosin en tunne läheskään samanlaista tunneryöppyä, kun jäbän edellisillä levyillä joka on vähän harmi. Sekä petyin vähän kyllä kun Matssonin yksinkertainen trubaduuri meno on ehtinyt kasvaa koko bändiksi tällä levyllä. Mutta kaiken noitten miinusten kanssa tää on silti kova ja mukavaa vaihtelua niihin jatkuviin tunnetrippeihin.
Kuuntele / Facebook
Kuuntele / Facebook
34# Above The Earth - Every Moment
Kuulostaa musta hyvinkin paljon samanlaiselta musalta mitä Destiny Potaton debyytti viimme vuodelta oli tai ainakin se tulee ensimmäisenä mieleen tästä (sattuneesta syystä). Joten, jos popahtava ja djentahtava progemetalli mahti naislaulajalla on sun juttu tää saatta olla jopa uusi lemppari bändisi kuka tietää.
33# The Internet - Ego Death
Feel Good oli niin vitun kesäinen levy musta, kun tää levy on taas hypännyt jo alku syksyyn. Eli ei lähellekkään mitään synkistely kamaa, mut asteen melankolisempaa mitä Feel Good oli. Meno on yhä mukavan smoothia ja lepposta sekä Sydin lauluääni on edelleen awesome ja kaikkee sitä kivaa. Eli ainakin ihan kelpo jatkoa siis loistavalle Feel Goodille, jos jotain.
32# Twenty One Pilots - Blurryface
Pikkuhiljaa vuoden aikana tää on onnistumaan päivä päivältä kuulostamaan aina vain paremmalta, vaikka aluksi pidin tätä tylsänä. Vakkei tää oo musta yhtä hyvä kun Regional at Best. niin on tää tosi kiva silti.
31# Akhlys - The Dreaming I
En muista viimmeksi koska olisin nauttinut black metallista näin kovaa, kun olen nauttinut tästä taideteoksesta. Tästä levystä nyt vihdoin löytyy se synkkyys, jota oon kaivannut blakkis levyistä jo pitkän aikaa. Semmonen synkkyys joka muuttuu kauaan nautittuna pieneksi vaarallisuuden tunteeksi. Vaarallisuuden tunne vahvistuu entisestään myös levyn silent hill:maisen atmosfäärin ansiosta. Toisin sanoen Jos joku levy voisi viedä suoraan helvettiin niin tää.
30# Chvrches - Every Open Eye
Super tarttuvaa, suurimmaksi osaksi iloista, vähän experimentaalistakin ja ylipäätänsä kovaa synthpoppia, jota on vaan niin hauska kuunnella.
29# Paperi T - Malarian pelko
Siitä asti, kun olen tutustunut Ruger Hauerin musaan oon odottanut kuumeisesti kuulevani Paperi T:n soolomatskua jonain päivänä ja tänä vuonna vihdoin odotus oli ohi. Mielestäni levy on kyllä kova ja levyltä ei varsinaisesti löydy yhtään huonoa biisiä, mutta tätä verrattaessa Rugerin tai Paavoharjun kanssa tehtyihin biiseihin (taikka sanoituksiin) niin tää ei oo musta läheskään yhtä mielenkiintoista ja nerokasta kamaa kun mitä niille levyille tippui. Tämä on silti taattua papru laatua ja jos joku räppäri suomessa on ansainnut kaiken hypen, niin se on Paperi T.
28# Pyhimys - Pettymys
Harmikseni Pyhimyksen soolomatsku on jäänyt itselle kovin kaukaiseksi, joka harmittaa ehkä vähän sikäli mikäli, että tää lätty on mulle sitä kovinta suomiräpää vuodelta 2016. Pyhimys sylkee väkivaltaisesti vähän väliä ihan vitun ronskia ja niin mielenkiintoista lyriikkaa että toista samanlaista artistia suomesta saa kyllä hakea. Myöskin tässä on sitä hyvää tuttua ja tuvallista suomalaista melankoliaa niin ja tietysti runsaasti pettymyksiä.
27# Hisser - Hisser
Jos kotimaista parasta debyytti levyä etsitään niin tää on ehdottomasti mun oma henkilökohtainen lemppari. Tää kuulostaa jotenkin mukavan futuristiselta pop musalta, jota uskoisin kuulevan radiosta tyyliin ensi vuosisadalla. Lisäpojot myös siitä, että tää on helvetin koukuttavaa musaa ja levy on sopivan pituinenkin musta.
26# Pariisin Kevät - Musta laatikko
Muistan vieläkin ekan kerran, kun pääsin kuuntelemaan tätä levyä. Olin auton kyydis joskus illalla ja kun tämä lähti soimaan keskustelut loppui tyystin ja koko auto hiljeni fiilistelemään tätä. Silmissä näkyi vain auton pitkät ja iltainen tähtitaivas. Mielestäni se oli täydellisin olotila kuunnella tätä levyä tai ainakin se fiilis ja tunnelma jäi ikuisiksi ajoiksi mulle tähän levyyn. Pariisin Kevät ei ole onnistunut musta vielä tekemään yhtäkään heikkoa levyä, eikä Musta Laatikko ole poikkeus. Vaikka silti sanoisin, että Musta Laatikko on itelle yksi Pariisin Kevään vähiten kiinnostavimmista levyistä mitä on tullut johtuen sen "yksinkertaisuudesta" verrattuna muihin Pariisin Kevään levyihin
25# Tyler the Creator - Cherry Bomb
Tyler on kans yks semmosista räppäreistä, joka on herättänyt paljon mielipiteitä oli ne sitten negatiivisiä tai positiivisiä. Itse pidän Tyleriä hyvinkin viihdyttävänä ja karismaattisena räppärinä, joten pidän hänen tuotannosta ja sanoituksista hyvinkin paljon. Mitä tähän levyyn tulee, niin tämä on mun mielestä erilainen, jos sitä vertaa tylerin muihin levyihin. Tyler mielestäni testailee kaikkea uutta täällä levyllä ja se onnistuu luomaan semmosen mukavan pienen uuden tuulahduksen tähän, mutta pysyen silti "omana itsenään". Pienenä moitteena täytyy sanoa, että levy on vähän sekava, mutta silti taattua Tyler laatua.
24# Keiji Yamagishi - Retro-Active Pt.1
Ja sitten aika hypätä nörttimusan kimppuun! Vuonna 1988 julkaistiin japanissa famicomille peli nimeltä Ninja Gaiden, joka on omasta mielestäni yksi parhaimmista peleistä/pelisarjoista ikinä (ainakin kaikki nes trilogia on vitun best). Tää jäbä teki kyseiseen peliin aikoinaan soundtrackin (ja muutamaan muuhun nes peliin), jonka jälkeen katos kartalta kun pelien musiikit alkoivat kehittyä pikku hiljaa menemään 8-bittisestä nykyaikaiseen. Nyt vuonna 2015 kuitenkin jäbä on tullut takaisin luomaan lisää iki ihanaa mielipiteitä jakavaa mahtavaa 8-bittistä (muttei ihan täysin 8bittistä) chiptunea! Tää on just semmosta lepposta, seikkailullista, hauskaa ja energistä chiptune, josta ite tykkäään niin paljon. Tulee jotenkin semmonen jännittävä fiilis kun tätä kuuntelee niinku lapsuudesta kun lemppari piirretty alkais pyörimään. Jokaises biisissä on mukavasti semmonen erillainen fiilis ja tunnelma joka luo semmosta koukuttavaa fiilistä kuunnella tää läpi uudestaan ja uudestaan. Ja perkele kun olenkin tämän monesti kuunnellutkin! En malta odottaa että pääsen käsiksi tämän jatko-osaan!
23# Marina & The Diamonds - Froot
Tämäkin oli itselleni vähän semmonen hitaasti avautuva levy, mutta hivenen hiljaa tästä on kasvanu itelle oma lemppari Marina levy tähän päivään saakka. Marinan levyistä tämä on ainut, jonka olen jaksanut kuunnella läpi monesti kokonaan. Tää vaan jotenkin tuntuu niin paljon värikkäämmältä ja monipuolisemmalta levyltä, Kun marinan muut levyt. Sekä lyhyesti sanottuna en vaan voi vastustaa tätä.
22# Arsafes - Revolt
Tuntuu että Arsafes on avannut koko ideapussinsa ja heittänyt kaikki mitä mielessä on pyörinyt tähän levyyn, mutta silti osannu sijoittaa palapelin palaset juuri oikeille paikoilleen. Lopputuloksena on metallilevy täynnä erilaisia iskeviä ralleja, joiden tekemisessä ja toteutuksessa on täytynyt olla hauskaa.
21# Of Monsters & Men - Beneath the Skin
Kuulostaa mulle siltä, että Of Monsters & Men on mennyt enemmän radioystävällisemmäksi tällä levyllä ja kuulostaa tällä levyllä enemmän indie rockahtavalta kun folkahtavalta. Itseäni se ei häiritse lainkaan, sillä mielestäni tämä on ihan yhtä hyvä, jos ei vähän parempikin kuin My Head is Animal. Ainakin tämä levy kosketti mua enemmän kun My Head is Animal josei muuta.
20# Kubbi - Ember
Jos Yamagishi oli enemmän og chiptuneen nojaava tekele, niin tämä on sitten vähän kokeellisempaa og chiptunesta kauemmas haahuilevaa chiptunea. Kuvailisin tätä niin ku lahjaksi, jonka sisällä on paljon mahtavia ideoita ja musiikki genrejä/tyylejä ja soittimia yms paketoituna chiptuneen. Ylipäätään tää on vaan tosi chilliä elektronista musaa suurimmaksi osaksi. Voisin myös kuvitella, että tää saattais nappaa myös kaikille joille chiptune yleensä ei nappaa. Sillä tämä on niin smoothisti osannut pistää kaikki yhteen, että ei pakosta tajua edes kuuntelevansa chiptunea lainkaan.
19# Satellite Stories - Vagabonds
Satellite Stories on hylännyt tällä levyllä tutun ja turvallisem Two Door Cinema Club saundinsa ja keskittynyt luomaan enemmän omaa saundiaan. Hyvin levyn biisit eroavat toisiinsa verrattuna, sekä jokainen biisi saa aikaan ihan omanlaisensa fiiliksen. Aika kova juttu se ja tosi mielenkiintoista nähä mihin tämä bändi vielä yltää!
Kuuntele / Facebook
18# Earl Sweatshirt - I Don't Like Shit, I Don't Go Outside
Kuuntele / Facebook
17# FKA Twigs - M3LL155X
Kuuntele / Facebook
16# Cattle Decapitation - The Anthropocene Extinction
15# The Underachivers - Evermore - The Art of Duality
Viimme vuoden Cellar Door levystä nää jäbät on parantanu mielestäni huimasti jokaisella mahdollisella tavalla. Lyriikat ja flow on parantunut, konsepti on kiinostavampi ja biitit räjäyttää koko vitun universumin sillä vuoden parhaat räpbiitit omasta mielestäni löytyy tältä levyltä. Biisi biisiltä tää on vaan täyttä tappoa, enkä löydä tästä yhtään huonoa biisiä. Levyllä on ehkä vaan vähän liikaa pituutta kokonais kuunteluun, mutta jos haluan kuulla hyvää räpää niin tässä on sitä ainakin runsaasti tarjolla.
14# Sufjan Stevens - Carrie & Lowell
"Älä ikinä luo päätelmiä pelkän kansitaiteen perusteella!" Tuo neuvo pitäisi todellakin pitää mielessä sillä meinasin missata tämän mahtavuuden sen takia, koska päättelin kansitaiteen perusteella, että tämä olisi jotain kantria tai jotain semmosta Sun Kil Moonin tapaista musaa, mistä ite en niin piittaa. Se mitä noitten kansien takaa kuitenkin löysin oli jotain, joka iskee kyllä tunteisiin. Levyn kertoo pääasiassa Sufjanin edesmenneestä äidistä Carriestä (ja heidän suhteistaan), joka hylkäsi Sufjanin mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden takia pois tämän ollessaan hyvin pieni. Ja tätä oman elämänsä tragediasta Sufjan lähtee avautumaan tällä levyllä. Tyhjyyden tunne, masennus ja ikuinen kaipuu on tän levyn pyhä kolminaisuus, joka loistaa tästä vahvasti läpi ja niitten ylipääseminen. Tuo konsepti, sanoitukset, kauniit ja yksinkertaisesti toteutetut sovitukset sekä Sufjanin hellän herkkä lauluääni ja tässä on yksi vuoden koskettavimmista (jos ei jopa koskettavin) levyistä!
13# Mew - +-
Noin vuosi sitten tämän bändin musiikki vihdoin iski muhun ja siitä lähtien olen ollut ihan vitun koukussa näitten musaan. Mew on osannut hienosti ujuttaa progressiivista rockia ja indie poppia yhteen since 2003. Jokainen Mewin albumi on ollut itelle, vähän niin kun palapeliä rakentais. Se kestää aikansa hahmottua, mutta kun se hahmottuu, niin se palkitsee valtavasti. Mutta mitä tulee tähän uuteen levyyn, niin semmoista fiilistä ei tästä itelle synny, sillä tämä on mielestäni helpoiten lähestyttävintä Mewiä, mitä on varmaankin tullut tähän päivään saakka. Se ei välttämättä tarkoita että tämä olisi täysin huono, mutta tämä ei ole vaan yhtä palkitseva levy mitä muut aikaisemmat levyt olivat. Ja vaikka sanoisin, että tämä on Mewin huonoin levy (jos paria ekaa levyä ei lasketa) niin silti tää on ihan vitun kova sekä levyllä on myös pari lempi Mew biisiä. Sillä musta tää bändi ei vaan osaa tehdä huonoo musaa.
12# Leprous - The Congregation
Joskus aijemmin olin kyllä tutustunut tähän bändiin, mutta näitten musa ei varsinaisesti oikein napannut mulle silloin. Joten oli aikalailla tosi positiivinen yllätys, kun kuuntelin tätä levyä ekaa kertaa. Tämä on saanut paljon hyviä arvosteluja (ainakin kaikilta progenörteiltä), eikä syyttä. Sillä mielestäni tämä on ehdottomasti yksi vuoden parhaita helmiä. Jos etit voimakasta, koskettavaa, monimutkaista ja ennen kaikkea melankolista progressiivistä metallia, niin tätä en voi kun suositella ja kuka tietää, vaikka tässä olisi jopa uusi lemppari levysi.
11# Lapko - Freedom
Lapkon kaksi viimmeisintä levyä on ollut aivan loistavia, mutta tämä levy on mulle ehdottomasti parasta Lapkoa, jota olen tähän päivään asti kuullut. Tässä vaan ei ole musta yhtäkään huonoa biisiä vaan tää on täyttä tykitystä alusta loppuun ilman fillereitä. Todellakin perfektuaalista Lapkoa ja voi ne tunnit, jotka tuhlasin elämästäni kuunnellessani tätä viikkoja putkeen, kun tää levy julkastiin. Ne oli niitä hyvin tuhlattuja tunteja!
10# David Maxim Micic - Eco
Jos joku artisti mun mielestä ansaitsisi enemmän huomiota metalliskenessä, (tai ylipäätänsä muutenkin) niin on se tämä jäbä. David on julkaissut vuosi vuodelta aina vain toinen toistaan arvokkaampia progetimantteja. Tänä vuonna hän julkaisi epn nimeltä Ego sekä koko pitkän nimeltä Eco ja kummatkin ovat musta miltei täydellisiä sekä ne ovat myös toistensa vastakohtia niin kuin ying ja yang. Mutta mitä tähän levyyn tulee, niin tämä on ehdottomasti Davidin kaunein, kokeellisin ja kaiken puolin kevyin levy tähän mennessä. Kaikki biisit ovat toisistaan hyvinkin poikkeavia, joka on tämän levyn sekä parhain, että huonoin puoli. Löytyy vähän ambientpohjainen kitarafiilistely biisi "500 Seconds Before Sunset", Portishead viboihin kutoutuva "The Flock", räjähtävä mutta järisyttävän kaunis "Satellite", sekä levyn alkuun pistävä pianoballadi "Universe in a Crayon" joka osuu right in the feels! Mikä parasta, mitä enemmän tätä levyä kuuntelee sitä paremmin se iskee, sekä löytää aina jotain uutta, mitä viimme kuuntelulla ei pakosta löytänyt. Tää myös herättää mussa niin paljon tunnetiloja ilosta suruun, toivoa, pelkoa, rakkautta kaikkea sitä ihanaa, sekä tää on ollut itelle myös vuoden ajatuksien selvittely levy. Tästä on niin moneksi! Eli jos joku niin tää jäbä on mun tämänhetken isoin idoli, enkä voi siis sanoin kuvailla miten onnellinen olen, että olen löytänyt tän jäbän tuotannon. Tuntuu kyllä vähän aivan, kun olisi voittanut lotossa.
9# Periphery - Juggernaut: Alpha & Omega
Periphery on kans yksi niistä bändeistä, jonka musa ei vaan koskaan napannut muhun oikein ennen, kun näin ne livenä viimme maaliskuussa. Sen jälkeen tää levy (ja muu bändin tuotano), sekä bändin musatyyli avautui mulle kuin itsestään. Kaikki tämän bändin levyt ovat omalla tavallaan voittoa. mutta itelle se on tämä tuplalevy, joka vie isoimman potin. Itse kuvailisin tätä levyä järisyttävän massiiviseksi ja monimutkaiseksi kokonaisuudeksi, jonka äänimaailma ottaa aikansa sulattaa. Mutta sitten kun kaikki palat loksahtaa oikeille paikolleen tajuaa löytäneensä, jotain ihan vitun suurta ja uskomatonta niinku kaiken tieltään tuhoavan voiman, niin kuin levyn nimi (ja google translate :--D) antaakin ymmärtää.
8# Iisa - Kukaan ei oo kenenkään
Iisan viimme vuotinen debyytti oli yksi omia lemppari kotimaisia levyjä kyseiseltä vuodelta. Digautin Iisan ökysöpöstä äänestä, koukuttavista kertseistä, hiukan omalaatuisista ja yksinkertaisista biiseistä, sekä ylipäätään musta se vaan kuulosti semmoiselta popilta, jota ei vaan voi olla liikaa. Se miten tämä eroaa Iisan debyyttiin nähden on se, että tämä kuulostaa enemmän "henkilököhtaisemmalta" ja siksi tän levyn sanoitukset menevät entistäkin enemmän ihon alle ja aiheuttaa hulluja kylmiä väreitä sekä tunteenpurkauksia. Jotenkin tästä levystä on vaan vuoden aikana tullut niin merkityksellinen levy mulle omalla tavallaan. Siksi tämä on omasta mielestäni ehdottomasti vuoden paras kotimainen levy.
7# Grimes - Art Angels
Grimes on muuttanut soundiaan tällä levyllä elektronisesta dream popista enemmän popimmaksi ja musta Grimes ei olisi voinut parempaa päätöstä tehdä. Sillä kun ite en löytänyt Grimesin edellisistä levyistä yhtään mitään kiinnostavaa, niin tästä taas löydän ihan vitusti kaikenlaista mahtavaa. Yksinkertaisuudessaan tää on vaan parasta pop musaa mitä on tullut tänä vuonna. Syystä että täs on pirusti kaikkia kivoja erilaisia ideoita, sekä jokainen biisi selkeästikkin eroaa toisistaan, mutta joten kuten kuitenkin muodostaa loistavan kokonaisuuden. Levy on vaan mulle loputon määrä hauskuutta ja vaikka kuinka monesti kuuntelen tän niin en vain kyllästy tähän millään.
6# Clarence Clarity - No Now
Ootko koskaan miettiny miltä R'n'B sienitripeissä kuulostais? En mäkään enää kuunneltuani tämän levyn. Vittu tän täytyy varmaan olla ainut levy, joka sai mut ekalla kuuntelu kerralla huutamaan "holy shit!" ääneen. Sillä tämän omalaatusempaa musaa tältä vuodelta saa kyllä aikansa ettiä. Tän levyn aaltopituudella oli itelle vaikea päästä sisään, sillä tää oli niin täynnä erilaisia kurveja ja käänteitä, sekä ihan vitun turboahdettu kaikenlaisiin eri ääniin, että rupes aluksi vähän pyöryttämään. Mutta sitten kun pääsi tän levyn aaltopituudelle, niin huomasi olleensa koukussa tähän hullun tiedemiehen ajatusmaailmaan. Mikä on myös ihmeellistä ja aika parasta tässä levyssä on se, että vaikka tää levy on niin vitun sekava, kaaoottinen ja monimutkainen tää osaa ainakin puolet ajasta olemaan myös catchy as fuck. Levyn kertsit (ja säkeistötkin) on moneenotteenseen soinut päässä päivästä toiseen, eikä ne haluu jättää mua rauhaan koskaan. Ja se on hyvä merkki ainakin siitä, että olet tehnyt jotain oikein, kun musiikkisi kuulostaa "sinätuubapaska" videoilta ja silti kaiken sen sekavuuden takaa löytää selkeesti jonkin sortin ajatuksen. Joten on siis varmaakin sanomattakin selvää, että tämä on ehdottamasti itelle se vuoden mielenkiintoisimmalta kuulostavin levy (ja ennalta arvaammattomin myös) siitä ei ole epäilystäkään!
5# Death Grips - Jenny Death: The Powers That B Disc 2
En muista edes, koska viimmeksi on jonkun levyn odottaminen ollut niin tuskaista ja vituttavaa, kun tämän levyn odottaminen, mutta oli se sen odottamisen arvoinen. Puhumattakaan sitten siitä fiiliksen ja jännityksen määrästä, kun vihdoin pääsi kuuntelemaan tätä (se määrä oli ihan infinate). Mulle tää levy kuulostaa siltä, jos Exmilitaryn ja Money Storen yhdistetty äänimaailma, sekä No Love Deep Webin lyriikat olis pistetty samaan kasaan ja lisätty vielä tuplasti enemmän kokaiiniä kruunaamaan koko paketti. Sillä daamn tämän täytyy olla tähän mennes julkaistuista Death Grips levyistä kaikkein eniten fucked up. Se jos jokun on paljon sanottu kun ottaa tämän bändin discografia huomioon. Itse kuvailisin Death Gripsin musaa ultimaattiseksi vitutus musaksi tai ainakin itelle se toimii niin vitusti parhaiten vittuuntuneena. Koska mikään muuu ei lievitä parhaiten vitutusta kun täys kaaos ja raaka agressio. Tältä levyltä löytyy myös mun oma lemppari biisi koko bändin discografiassa, sekä koko levyn alkupuolisko on täynnä Death Gripsiä parhaimmillaan. Muutenkin taas yksi ihan vitun tajuttoman kova levy omalta lempibändiltä ja saispa jo lisää.
4# Tame Impala - Currents
Tästä toitottaisin aikalailla samaa tarinaa kun Grimesistäkin. Eli en piitannut oikein bändin edellisten levyjen psykedeeli kitara rokista, mutta jumaloin tätä näitten uutta psykedeeli syntetisaattori indie rokkia. Ja vaikka suuremmaksi osaksi spotlight menee tällä levyllä syntetisaattoreille, niin bändi ei kuitenkaan ole pistänyt kitaroitaan kokonaan nurkkaan pölyttymään vaan ne kyllä ilmaantuu vähän väliä sekottamaan pakkaa just sopivasti. Lopputulos on jotain helvetin uskomattoman kuuloista musaa. Puhumattakaan sitten levyn lyriikoista ja laulusuorituksista, jotka on kans uskomattomia ja koskettavia. Voin silti kyllä kuvitella että, miksi tämä levy on jakanut niin paljon mielipiteitä, sillä tämä ei kyllä kuulosta lainkaan bändin edeltäviltä levyiltä. Itelle tää on just niitä tulevia indie klassikoita ja luokittelisinkin tämän esim mewin levyjen, sekä The Flaming Lipsin "yoshimin" kanssa hiukan samalta kuulostavien musiikien lokeroon. Ja jos ne levyt iskee suhunkin olen varma, että tulet edes hiukan tykkäämään tästäkin. Itelle tää on kyllä miltei täydellisyyttä, mitä tulee "indie" musaan ja olen varma, että tätä tulen kuuntelemaan vielä kymmenien vuosienkin päästä.
3# David Maxim Micic - Ego
Sanat ei pysty kuvailemaan, kuinka vitun koukussa olen tähän ephin! Enkä edes muista, koska viimeksi olisin kuunnellut jotain eptä niin paljon, mitä olen tätä kuunnellut. Ja jos Eco oli kaunein, kokeellisin ja kevyin Davidin julkaisuista, niin tämä on taas varmaankin raskainta mitä David on tähän päivään saakka julkaissut. Missä Eco oli biisikohtainen levy, niin tämä taas on yksi iso täydellisesti suunniteltu, hyvin toteutettu kaikinpuolin mahtava kokonaisuus. Kaikki mitä sanoin Ecosta pätee aikalailla mulle myös tähän levyyn (eli herättää paljon erilaisia fiiliksiä, joka kuuntelu kerralla löytyy uusia piirteitä, hyvää musaa ajatuksen selvittelyyn all dat shiit), mutta se piirre mikä saa mut palaamaan tähän levyyn uudestaan ja uudestaan on se, että tää tuntuu mulle niin kuin joltain mahtavalta seikkailulta musiikin muodossa. Se fiilis, kun joku levy vie täydellisesti omaan "maailmaansa" ja kaikki mitä ulkopuolella tapahtuu katoaa. Sitä fiilistä en ite koe tarpeeksi usein ja se fiilis on se syy, miksi tää ep on mulle erittäin special!
2# Kendrick Lamar - To Pimp A Butterfly
Daamn se hype, mitä tää jäbä sai tän levyn ansiosta on ihan uskomaton. Jos viimme levyn julkaisun jälkeen Kendrickistä tuli stara, niin nyt tän levyn jälkeen Kendrickkiä voi kutsua jo räp-ikoniksi. Melkein joka listan, minkä oon lukenut tänä vuonna on valinnut tämän vuoden albumiksi (tai edes maininnu tämän listassaan). Vittu jopa Obama on valinnut yhden levyn biiseistä lemppari biisiksi mitä on tullut vuonna 2015. Niin vitusti hypeä, niin vitusti! Ja eniten tässä on parasta se, että tää levy on niin kaukana tyypillisestä valtavirran kulutus hip hopista, kuin ehkä suinkaan voi olla. Tämmöset jazzahtavat ja funkahtavat hip hopit, kun nyt vaan ei yleensä uppoo kaikkiin varsinkaan valtavirtaa. Mutta se minkä takia Kendrickistä on tullut niin suosittu on persoonallisuus, kiistämätön lyyrinen nerous ja joka päiväiset aiheet/pulmat, jota hän levyssään käsittelee. Nämä aiheet/pulmat Kendrick on osannut niputtaa yhteen aika mahtavalla tavalla. Sillä levyn aikana menee semmoinen runo/haiku/mikälienee, joka etenee levyä kuunnellessa ja se pysähtyy aina tiettyyn kohtaan ja seuraava/seuraavat biisit kertovat siitä aiheesta mihin tämä runo/haiku jäi. Ja musta se on vaan todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaa nerokas konsepti. Sanomattakin selvää, että tää on aivan uskomaton levy ja tiedän vain yhden levyn joka on iskenyt muhun enemmän tänä vuonna kuin tämä.
Ehdottomasti musta parasta musaa, mitä vuosi 2016 toi tullessaan, sekä myöskin parasta Savantia mitä on tähän mennessä tullut. Savantilla on vaan mahtava taito tehä näitä yli puolitoista tuntisia levyjä, jotka sujahtaa ohitte liian nopeasti. Kaikki tän levyn biisit ovat tosi erilaisia ja tuovat pöytään paljon erilaisia sävyjä elektronisesta musasta ja se on ihan jännää, että levyssä on melkein 20 hyvin erilaista biisiä. Tulee jotenkin semmonen lapsuudesta tuttu synttäri fiilis, jossa jokainen biisi tuntuu "yllätys" lahjalta ja voin sanoa, että yksikään lahja ei ollut pettymys. Melkein jokaisen tän levyn biisin olen kuunnellut varmaan yli sata kertaa läpi enkä siltikään ole kyllästynyt tähän mahtavaan levyyn . Enkä voi tästä paljon muuta sanoa kun parasta ja jos "nörtti" elektroninen musiikki nappaa, niin Savant on parasta mitä voi mun mielestä löytää. Sekä tän saa vieläpä ilmaiseksi!!!! Sen paremmaksi ei vaan pääse!
Ja loppuu läjä levyjä jotka oli kans kivoi mutta ei syystä tai toisesta oo tällä listalla:
Giraffes? Giraffes! - Spazz Master 7"
Haamu – Puhallus
Refused - Freedom
Sabrepulse - Blood Eagle
Sabrepulse - Paragon
The Black Dahlia Murder – Abysmal
Cut to Fit - Black Mouth
Godspeed You! Black Emperor - 'Asunder, Sweet and Other Distress'
Gunship – Gunship
Hopeajärvi – Hopeajärvi
Morbid Evils - In Hate With the Burning World
Oceano – Ascendants
Oceans Ate Alaska - Lost Isles
Pryapisme – Futurologie
Sotajumala – Raunioissa
Thundercat - The Beyond / Where the Giants Roam
Veil of Maya – Matriarch
Viet Cong - Viet Cong
Von Hertzen Brothers - New Day Rising
Slayer – Repentless
Beach House - Depression Cherry
Between the Buried and Me - Coma Ecliptic
John Carpenter - Lost Themes
The Chemical Brothers - Born in the Echoes
Coffins - Craving to Eternal Slumber
Disclosure - Caracal
DMSE - ...Comes to an End
Frosttide - Blood Oath
Grave Pleasures – Dreamcrash
Holly Herndon – Platform
Infected Mushroom - Converting Vegetarians II
Iron Maiden - The Book of Souls
Mick Jenkins - Wave[s]
iwrestledabearonce - Hail Mary
Kesä – Kesä
KEN mode – Success
Lasten Hautausmaa – Lasten Hautausmaa ep
Madeon – Adventure
Melechesh – Enki
Mac Miller - GO:OD AM
No Consequence – Vimana
Ola Salo – Wilderness
Joe Satriani - Shockwave Supernova
Lukhash - The Other Side
Shattered Skies - The World We Used to Know
Sleaford Mods - Key Markets
Speedtrap - Straight Shooter
Title Fight – Hyperview
Voices From the Fuselage - Odyssey: The Destroyer of Worlds
Vola – Inmazes
Amorphis - Under the Red Cloud
Assemble the Chariots - World Architects
Uncle Acid - The Night Creeper
Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS? - Teenage Sweetheart
Joosua – Vielä Hetken, Sinun
Julma H - Julma H
Knife Ritual - Old Earth
Owl City - Mobile Orchestra
The Wonder Years - No Closer to Heaven
Alaska Thunderfuck – Anus
Minds Like Mirrors – Metanoia
Wends – When We Sleep
Barracuda Bomb - Mind Of Construction Hands Of Destruction
Ghost Town Grey – Chemical Waves
Cult Illusion – Polemic
Dan James Griffin - Dragons and Dandelions
Crystal Lake – The Sign
Exilia – Purity
Open Mike Eagle - A Special Episode Of
Marshall Art - Marshall Art
Sithu Aye - Senpai EP「先輩EP」
Scale the Summit – V
Zabutom - Redux34
Jeff Rosenstock - We Cool?
Passion Pit – Kindred
Cult Leader - Lightless Walk
NNNNNNNNNN – FUJIYAMA NINJA BASS MASTA
Kowloon Walled City – Grievances
Polyensō - EP1
Hiatus Kaiyote - Choose Your Weapon
Widek - Journey to the Stars
Modest Mouse - Strangers to Ourselves
Neon Indian - VEGA INTL. Night School
Shining - International Blackjazz Society
The Wombats - Glitterbug
fluidvolt - Clay Memory
Symphony X – Underworld
Bring Me the Horizon - That's the Spirit
Jaga Jazzist – Starfire
Tuomio & Kone – Rokkaa
Mgła - Exercises in Futility
Freddie Gibbs – Pronto
Courtney Barnett - Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit
FIDLAR – Too
Young Empires - The Gates
Medeia - Manning the Helm
Puscifer - Money Shot
Born of Osiris - Soul Sphere
Blur - The Magic Whip
BØRNS – Dopamine
Vorum - Current Mouth
Toro y Moi - What For?
Lord Huron - Strange Trails
Vini Vici - Future Classics
Ola Salo – How I Kill EP
Muse – Drones
Intronaut - The Direction of Last Things
Haunted Shores – Viscera
Ellie Goulding - Delirium
Call of the Void – Ageless
Huge L – Sika
Killing Joke – Pylon
SOPHIE - Product
Hot Chip - Why Make Sense?
Zebrahead - Walk the Plank
Colin Stetson & Sarah Neufeld - Never Were the Way She Was
Spruce – Mru
Swallow the Sun - Songs From the North I, II & III
Dark Buddha Rising – Inversum
Angel Haze - Back to the Woods
Motörhead - Bad Magic
Klone - Here Comes the Sun
Knife Party - Trigger Warning
Myridia - Mirror of Eden
Darude – Moments
Ghost Town – Evolution
Ameeba – Kummituseläin
Hurts – Surrender
Foo Fighters - Saint Cecilia EP
Kylesa - Exhausting Fire
TesseracT – Polaris
Meat Wave - Delusion Moon
Wolfheart - Shadow World
WÖYH! – DWZYREK
Teksti-TV 666 – 2
Nile - What Should Not Be Unearthed
GosT – Behemoth
Everything Everything - Get to Heaven
CHON – Grow
Domovoyd – Domovoyd
Enter Shikari - The Mindsweep
Heart of a Coward – Deliverence
Stömb - The Grey
Chunk! No, Captain Chunk! - Get Lost, Find Yourself
Princess Chelsea - The Great Cybernetic Depression
Diablo – Silvër Horizon
Sonic Mayhem – Doomsday
Machine Code – Terraform
Dreanl4nd – Zilk Road
The Voynich Code – Ignotum
Plini - The End of Everything
Sonik - Ääriviivat
Haamu – Puhallus
Refused - Freedom
Sabrepulse - Blood Eagle
Sabrepulse - Paragon
The Black Dahlia Murder – Abysmal
Cut to Fit - Black Mouth
Godspeed You! Black Emperor - 'Asunder, Sweet and Other Distress'
Gunship – Gunship
Hopeajärvi – Hopeajärvi
Morbid Evils - In Hate With the Burning World
Oceano – Ascendants
Oceans Ate Alaska - Lost Isles
Pryapisme – Futurologie
Sotajumala – Raunioissa
Thundercat - The Beyond / Where the Giants Roam
Veil of Maya – Matriarch
Viet Cong - Viet Cong
Von Hertzen Brothers - New Day Rising
Slayer – Repentless
Beach House - Depression Cherry
Between the Buried and Me - Coma Ecliptic
John Carpenter - Lost Themes
The Chemical Brothers - Born in the Echoes
Coffins - Craving to Eternal Slumber
Disclosure - Caracal
DMSE - ...Comes to an End
Frosttide - Blood Oath
Grave Pleasures – Dreamcrash
Holly Herndon – Platform
Infected Mushroom - Converting Vegetarians II
Iron Maiden - The Book of Souls
Mick Jenkins - Wave[s]
iwrestledabearonce - Hail Mary
Kesä – Kesä
KEN mode – Success
Lasten Hautausmaa – Lasten Hautausmaa ep
Madeon – Adventure
Melechesh – Enki
Mac Miller - GO:OD AM
No Consequence – Vimana
Ola Salo – Wilderness
Joe Satriani - Shockwave Supernova
Lukhash - The Other Side
Shattered Skies - The World We Used to Know
Sleaford Mods - Key Markets
Speedtrap - Straight Shooter
Title Fight – Hyperview
Voices From the Fuselage - Odyssey: The Destroyer of Worlds
Vola – Inmazes
Amorphis - Under the Red Cloud
Assemble the Chariots - World Architects
Uncle Acid - The Night Creeper
Have You Ever Seen the Jane Fonda Aerobic VHS? - Teenage Sweetheart
Joosua – Vielä Hetken, Sinun
Julma H - Julma H
Knife Ritual - Old Earth
Owl City - Mobile Orchestra
The Wonder Years - No Closer to Heaven
Alaska Thunderfuck – Anus
Minds Like Mirrors – Metanoia
Wends – When We Sleep
Barracuda Bomb - Mind Of Construction Hands Of Destruction
Ghost Town Grey – Chemical Waves
Cult Illusion – Polemic
Dan James Griffin - Dragons and Dandelions
Crystal Lake – The Sign
Exilia – Purity
Open Mike Eagle - A Special Episode Of
Marshall Art - Marshall Art
Sithu Aye - Senpai EP「先輩EP」
Scale the Summit – V
Zabutom - Redux34
Jeff Rosenstock - We Cool?
Passion Pit – Kindred
Cult Leader - Lightless Walk
NNNNNNNNNN – FUJIYAMA NINJA BASS MASTA
Kowloon Walled City – Grievances
Polyensō - EP1
Hiatus Kaiyote - Choose Your Weapon
Widek - Journey to the Stars
Modest Mouse - Strangers to Ourselves
Neon Indian - VEGA INTL. Night School
Shining - International Blackjazz Society
The Wombats - Glitterbug
fluidvolt - Clay Memory
Symphony X – Underworld
Bring Me the Horizon - That's the Spirit
Jaga Jazzist – Starfire
Tuomio & Kone – Rokkaa
Mgła - Exercises in Futility
Freddie Gibbs – Pronto
Courtney Barnett - Sometimes I Sit and Think, and Sometimes I Just Sit
FIDLAR – Too
Young Empires - The Gates
Medeia - Manning the Helm
Puscifer - Money Shot
Born of Osiris - Soul Sphere
Blur - The Magic Whip
BØRNS – Dopamine
Vorum - Current Mouth
Toro y Moi - What For?
Lord Huron - Strange Trails
Vini Vici - Future Classics
Ola Salo – How I Kill EP
Muse – Drones
Intronaut - The Direction of Last Things
Haunted Shores – Viscera
Ellie Goulding - Delirium
Call of the Void – Ageless
Huge L – Sika
Killing Joke – Pylon
SOPHIE - Product
Hot Chip - Why Make Sense?
Zebrahead - Walk the Plank
Colin Stetson & Sarah Neufeld - Never Were the Way She Was
Spruce – Mru
Swallow the Sun - Songs From the North I, II & III
Dark Buddha Rising – Inversum
Angel Haze - Back to the Woods
Motörhead - Bad Magic
Klone - Here Comes the Sun
Knife Party - Trigger Warning
Myridia - Mirror of Eden
Darude – Moments
Ghost Town – Evolution
Ameeba – Kummituseläin
Hurts – Surrender
Foo Fighters - Saint Cecilia EP
Kylesa - Exhausting Fire
TesseracT – Polaris
Meat Wave - Delusion Moon
Wolfheart - Shadow World
WÖYH! – DWZYREK
Teksti-TV 666 – 2
Nile - What Should Not Be Unearthed
GosT – Behemoth
Everything Everything - Get to Heaven
CHON – Grow
Domovoyd – Domovoyd
Enter Shikari - The Mindsweep
Heart of a Coward – Deliverence
Stömb - The Grey
Chunk! No, Captain Chunk! - Get Lost, Find Yourself
Princess Chelsea - The Great Cybernetic Depression
Diablo – Silvër Horizon
Sonic Mayhem – Doomsday
Machine Code – Terraform
Dreanl4nd – Zilk Road
The Voynich Code – Ignotum
Plini - The End of Everything
Sonik - Ääriviivat
Donnie Trumpet & The Social Experiment - Surf
Battles - La Di Da Di
CocoRosie - Heartache City
Floor Baba - Gamewave
Gaf - Gore 'n' Feast
Intervals - The Shape of Colour
Carly Rae Jepsen - E•MO•TION
Kube - Purppura
Panopticon - Autumn Eternal
Pusha T - King Push - Darkest Before Dawn: The Prelude
Waka Flocka Flame - Flockaveli 1.5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti